Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti tammikuussa 2020 työryhmän valmistelemaan ehdotuksia linjauksiksi ulkomaalaistaustaisten henkilöiden osallisuuden vahvistamisesta kulttuurielämässä ja kulttuurisen moninaisuuden edistämisestä taiteen ja kulttuurin keinoin. Työryhmään nimettiin 15 jäsentä, jotka edustivat taiteen ja kulttuuritoiminnan eri aloja sekä erilaisia taustoja ja väestöryhmiä. Minut asetettiin työryhmän puheenjohtajaksi.
Työryhmä luovutti loppuraporttinsa valtiosihteeri Tuomo Puumalalle 20.1.2021. Loppuraportti on saatavilla sekä suomenkielisenä että englanninkielisenä versiona. Asiaa koskeva ministeriön tiedote löytyy täältä: https://minedu.fi/-/tyoryhma-vaeston-moninaistuminen-otettava-huomioon-kaikessa-taide-ja-kulttuuripoliittisessa-suunnittelussa-ja-paatoksenteossa
Pidin luovutustilaisuudessa alla olevan puheen, joka tiivistää työryhmän työn taustan ja toiminnan sekä nostaa esille tärkeimmät linjaukset ja osan raportin kaikkiaan neljästäkymmenestä toimenpide-ehdotuksesta. Aikaisempi työskentelyni kulttuuripolitiikan tutkimuksen parissa on osoittanut minulle, että taide- ja kulttuuripolitiikan kehittäminen on työlästä. Pyrkimykset suurempiin muutoksiin herättävät myös usein suuria tunteita ja kipakkaa keskustelua. Saapa nähdä, kuinka nyt käy.
Arvoisa valtiosihteeri,
Suomeen on muutettu aina. Itsenäisyyden seitsemänä ensimmäisenä vuosikymmenenä kansainvälinen muuttoliike kohdistui kuitenkin maahamme vain vähäisissä määrin. Kolmen viime vuosikymmenen aikana tilanne on nopeasti muuttunut. Ulkomaalaistaustaisen väestön määrä ja osuus ovat kasvaneet, uusia kieliryhmiä ja uskontokuntia on muodostunut. Suomalaisilla on useita erilaisia taustoja ja identiteettejä.
Tämän työryhmän tehtävänä on ollut valmistella ehdotuksia sellaisiksi linjauksiksi ja toimenpiteiksi, joiden avulla kulttuurinen moninaisuus – tässä tapauksessa erityisesti maahanmuuton näkökulmasta katsottuna – sisältyisi nykyistä kiinteämmin suomalaiseen kulttuuripolitiikkaan ja näkyisi selvemmin suomalaisella taiteen ja kulttuurin kentällä. Tarkoituksena oli löytää välineitä lisätä osallisuutta ja osallistumista sekä edistää kulttuurien välistä vuoropuhelua taiteen ja kulttuurin avulla.
Työryhmän tehtävänanto oli laaja. Käsiteltävänämme oli kulttuuripolitiikkaan, taiteen ja kulttuurin rahoitukseen, taiteilijana toimimiseen, kulttuuripalvelujen käyttöön, taiteen ja kulttuurin sisältöihin, maahanmuuttajien kotoutumiseen, eri ryhmien kohtaamiseen ja alan tutkimukseen ja tilastointiin liittyviä kysymyksiä.
Haimme vastauksia kokoontumalla säännöllisesti, järjestämällä kolme teemakohtaista työpajaa, keräämällä tietoja, ajatuksia ja ideoita verkkoaivoriihen avulla, tapaamalla sidosryhmiä sekä muutenkin toimimalla mahdollisimman avoimesti ja korvat auki. Omasta puolestani haluan tässä kohden kiittää työryhmän neljäätoista jäsentä, seitsemää asiantuntijaa, kahta asiantuntijasihteeriä sekä kaikkia muita työryhmän työskentelyyn osallistuneita. Ilman teitä tästä ei olisi tullut mitään.
Raporttimme sisältää neljäkymmentä konkreettista toimenpide-ehdotusta. Ne sijoittuvat kahdeksan työryhmän tehtävänantoa heijastavan teeman ja niitä koskevan linjauksen alle. Tämän lisäksi esitämme kolme linjausta, joiden toivomme jatkossa läpäisevän kaikki kulttuuripolitiikan osa-alueet, taide- ja kulttuuritoiminnan alat sekä yhteiskunnan tasot valtiosta ja kunnista taiteen ja kulttuurin ryhmiin, yhteisöihin, järjestöihin ja organisaatioihin.
Läpileikkaavista linjauksista ensimmäinen koskee yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon toteutumista, sen varmistamista paitsi periaatteiden myös käytännön tasolla. Suoran eriarvoistavan kohtelun lisäksi pitää puuttua myös vaikeammin havaittavaan rakenteelliseen, institutionaaliseen ja moniperusteiseen syrjintään ja rasismiin.
Toisessa läpileikkaavassa linjauksessa korostamme moninaisuuden nykyistä parempaa tunnistamista sekä yleisesti osallisuuden ja osallistumisen lisäämisen tarvetta. Kaikilla Suomessa on oikeus omaan kieleensä ja kulttuuriinsa sekä oikeus hyödyntää monipuolisesti taiteen ja kulttuurin mahdollisuuksia, ja näiden oikeuksien toteutuminen pitää varmistaa.
Kolmas läpileikkaava linjaus nostaa esille etenkin Suomeen muuttaneet taiteilijat ja kulttuurialan ammattilaiset ja sellaisiksi haluavat. Kaikilla Suomessa asuvilla on oltava mahdollisuus aktiivisina kansalaisina kasvattaa tietojaan ja lisätä taitojaan sekä hyödyntää osaamistaan ja luovuuttaan. Halua ryhtyä taiteilijaksi tai kulttuurialan ammattilaiseksi tulee tukea.
Mainitsen seuraavaksi jokaiselta teema-alueelta eräitä tähän tilaisuuteen parhaiten soveltua ehdotuksiamme. Kyse ei ole priorisoinnista. Taiteen ja kulttuurin kenttä on tavattoman laaja, ja jotkin ehdotuksistamme kohdistuvat etenkin joillekin taiteen tai kulttuuritoiminnan aloille tai alueille. Keskityn yleisimpiin ja muuten laaja-alaisimpiin linjauksiin ja ehdotuksiin.
Maahanmuutto ei ole ohimenevä ilmiö, ja se muuttaa Suomen väestörakenteita pysyvästi. Siksi myös kulttuuripolitiikan on muututtava vastatakseen uudenlaista todellisuutta. Muutos on otettava valtavirtaistettuna huomioon kaikessa taide- ja kulttuuripoliittisessa suunnittelussa ja päätöksenteossa.
Moninaisuuden huomioimisen tulee siis olla normaali osa tavallista kulttuuripolitiikkaa läpäisyperiaatteella. Erityisille väestöryhmille suunnatut erillisratkaisut ja myönteinen erityiskohtelu voivat yhä olla perusteltuja, jos niiden avulla voidaan tukea moninaisuuden edistämisen tavoitteiden saavuttamista.
Myös päätöksentekorakenteiden tulee heijastaa moninaisen yhteiskunnan etnisiä ja kulttuurisia rakenteita. Taiteen ja kulttuurin päätöksentekoelimissä tulee olla mukana ulkomaalaistaustaisia henkilöitä, myös sellaisia, jotka tuntevat tai edustavat muutakin kuin länsimaista kulttuuritaustaa.
Suomalaisen taiteen ja kulttuurin tärkeimpiä rahoittajia ovat valtio, kunnat ja yksityiset säätiöt. Taiteen rahoitusta on kehitettävä strategisesti huomioiden kulttuurisen moninaisuuden kasvava yhteiskunnallinen merkitys.
Yhteiskunnan moninaisuuden tulee vaikuttaa sekä suurimpien kulttuuritoimijoiden julkisessa rahoituksessa että taiteen ja taiteilijoiden valtionavustuksissa. Museoiden sekä esittävän taiteen valtionosuusjärjestelmän uudistuksiin sekä kulttuurialan muuhun lainsäädäntöön ja ohjelmiin sisältyy moninaisuuden huomioimiseen liittyviä tavoitteita. Näiden tavoitteiden saavuttaminen täytyy varmistaa.
Kulttuuripolitiikan kehittämisen tärkeä edellytys on kulttuuriseen moninaisuuteen ja yhdenvertaisuuteen liittyvän osaamisen lisääminen ja muu kompetenssin kehittäminen. Taide- ja kulttuurihallinnon, kulttuurilaitosten sekä muiden taide- ja kulttuuritoimijoiden osaamista voidaan parantaa myös monipuolistamalla henkilöstöä ja hyödyntämällä moninaisuusagentteja ja muita asiantuntijoita.
Työllistyminen ja urakehitys ovat monille Suomeen muuttaneille tarpeettoman vaikeita – myös taiteen ja kulttuurin kentällä. Taide- ja kulttuuriorganisaatioiden pitää tunnistaa syrjivät rakenteet ja rekrytointikäytännöt ja tunnustaa niiden eriasteinen olemassaolo omassa toiminnassaan. Tämän jälkeen yhdenvertaisuuden toteutumista haittaavia elementtejä voi ryhtyä aktiivisesti poistamaan.
Suomeen muuttaneilla ja vähemmistöihin kuuluvilla on monenlaista tietoa ja osaamista, joista suomalainen taide- ja kulttuurielämä voi saada paljon hyötyä. On myös tärkeää parantaa tarvittaessa heidän mahdollisuuksiaan työllistyä esimerkiksi suomen tai ruotsin kielen opetuksella, vertaisopastuksella ja mentoroinnilla sekä verkostoitumistilaisuuksilla.
Ulkomaalaistaustaisten osallistuminen taide- ja kulttuuripalveluihin on monissa maissa todistetusti vähäisempää kuin kantaväestön keskuudessa. Taide- ja kulttuuripalveluiden saavutettavuutta tulee parantaa madaltamalla osallistumisen kynnystä toiminnan suunnittelussa, viestinnässä ja toteutuksessa. Selkosuomea ja selkoruotsia sekä ylipäätään selkeää yleiskieltä kannattaa hyödyntää osallistumisen lisäämiseksi.
Taide- ja kulttuuritoimintaan sisältyviä eriarvoistavia ja rodullistavia elementtejä pitää tarkastella järjestelmällisesti, ja niihin pitää puuttua määrätietoisesti. Toimijoiden pitää tietoisesti monipuolistaa tuottamiaan sisältöjä ja välittää eri kulttuuriperinnöistä ja esteettisistä käsityksistä nousevia sisältöjä.
Toiminnan kehittämisen tulee perustua tietoon. Moninaisuuden edistäminen ja siihen liittyvien tavoitteiden saavuttaminen edellyttävät lisää tutkimuksia ja selvityksiä, tietojen parempaa hyödyntämistä ja uusien tiedonhankintavälineiden kehittämistä. Työryhmä ehdottaa esimerkiksi kulttuurista moninaisuutta ja yhdenvertaisuutta kulttuuripolitiikassa luotaavan barometrin kehittämistä.
Työryhmän työ on päättynyt, mutta työ väestön ja yhteiskunnan moninaisuuden huomioimisen parantamiseksi sekä yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon toteutumisen edistämiseksi on vasta alussa. Olemme raporttimme avulla halunneet tarjota kulttuuripolitiikan valmistelijoille ja päättäjille sekä suomalaisen taiteen ja kulttuurin kentän toimijoille välineitä kehittää toimintaa laaja-alaisesti, monipuolisesti ja käytännönläheisesti.
Viimeisenä toimenpide-ehdotuksenaan työryhmä esittää, että opetus- ja kulttuuriministeriössä laaditaan työryhmän linjaukset ja toimenpide-ehdotukset huomioon ottava ohjelma, joka konkreettisin toimin edistää kulttuurista moninaisuutta maahanmuuton näkökulmasta kulttuuripolitiikassa ja suomalaisessa taide- ja kulttuurielämässä.
Sitä, kuinka toiminta jalkautuu käytännön tekemiseksi, samoin kuin suurempien ja pienempien tavoitteiden saavuttamista, voidaan arvioida hyödyntämällä kulttuuripolitiikan ja kulttuurielämän indikaattoritietoa, tutkimusten ja selvitysten avulla sekä kuulemalla asianosaisia. Viimeksi mainittujen eli tässä tapauksessa Suomeen muuttaneiden ja Suomessa syntyneiden ulkomaalaistaustaisten sekä erilaisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien osallisuus ja osallistuminen toiminnan valmistelussa ja toteutuksessa on myös ensiarvoisen tärkeää.
Kiitos.
pasisaukkonen 