Viime viikot ovat menneet kaikenlaista muuta tehdessä, joten tämän blogin päivittäminen on jäänyt vähän taka-alalle. Yksi näistä muista asioista on ollut artikkelin kirjoittaminen Kanava-lehteen, sen perjantaina 23.10. ilmestyneeseen numeroon.
Kannustan tässä artikkelissa suomalaisia päättäjiä pyrkimään yhteiseen ja realistiseen näkemykseen siitä, miten suhtaudumme maahanmuuttoon ja Suomen lisääntyvään monikulttuurisuuteen. Näistä aiheista ja varsinkin monikulttuurisuudesta olisi syytä laatia yhteiskuntasopimus, joka myös tässä yhteydessä paremmin ansaitsisi sen nimen kuin kesällä tavoiteltu tulopoliittinen ratkaisu. Maahanmuuton osalta etenkin turvapaikanhakijoihin liittyvät kysymykset täytyy ratkaista eurooppalaisella tasolla, yksittäisten valtioiden summittaiset ja hätäiset toimenpiteet vain pahentavat tilannetta.
Keskustelu näistä asioista, ja varsinkin turvapaikanhakijoista ja heidän kotouttamisestaan, jatkuu vilkkaana. Aina välissä sitä kuitenkin ihmettelee, riittävätkö politiikkojemme tiedot ja ymmärrys vielä kunnolliseeen päätöksentekoon. Kun ulkoministeri Alexander Stubb twiittaa että monikulttuurisuus on rikkaus, pääministeri Juha Sipilä sanoo Suomen olevan turvapaikanhakijatilanteen vuoksi äärirajoilla ja ja presidentti Sauli Niinistö peräänkuuluttaa suomalaisten arvojen noudattamista maahantulijoilta ja ’maassa maan tavalla’ -kotouttamista, mistä he oikein puhuvat ja mihin tietoon perustuen?
Poliitikoille ja kaikille muillekin näistä asioista kiinnostuneille suosittelen luettavaksi sisäministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön viime vaalikauden lopulla laatimaa katsausta Suomen maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikasta. Kyseinen raportti, nimeltään Maahanmuuton ja kotouttamisen suunta 2011-2014, jäi eduskunnan kiireiden vuoksi (sic) keväällä käsittelemättä. Se antaa kuitenkin erinomaisen hyvän kuvan siitä, mihin suomalaisessa maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikassa pyritään ja minkälaisia ongelmia toteutuksessa ilmenee. Sieltä voi myös lukea, että Suomen on todettu olevan huonosti valmistautunut laajamittaisen maahanmuuton nopeaan lisääntymiseen. Niinpä niin.
Viimeaikaisen muuttoliikekriisin ymmärtämisen kannalta erittäin hyvä taustateksti on myös OECD:n julkaisema raportti otsikolla Is this humanitarian migration crisis different? Se löytyy OECD:n muuttoliikesivuilta, ja samasta lähteestä voi hakea myös tuoreen International Migration Outlook -julkaisun, joka sisältää paljon hyödyllistä tilastoaineistoa. Tuorein julkaisu on maksullinen, vanhempia saa ladatuksi ilmaiseksi. Taulukoiden alla olevista linkeistä pääsee käsiksi excel-tiedostoihin.
Ensiksi mainitun raportin sivulla 5 olevat kuviot auttavat suhteellistamaan kuvaa Suomen ’äärirajoilla’ olemisesta. Monet maat ovat jo pitkään vastaanottaneet paljon suurempia määriä kuin Suomi, mitenkään hajoamatta tai romahtamatta. Kyllä Suomi tästä selviää siinä missä kaoottinen Belgiakin. Suomi on tullut tapahtuneiden tosiasioiden edessä yllätetyksi vielä enemmän kuin muut Länsi-Euroopan maat, joka siis johtuu ennen muuta siitä, että suhteessa maamme vaurauteen Suomeen ei ole tähän asti tullut kuin vähän turvapaikanhakijoita.
Turvapaikanhakijoiden määrän kasvu on siis ikään kuin eurooppalaistanut Suomea, tehnyt maamme vähemmän poikkeavaksi suhteessa niihin läntisen Pohjois-Euroopan maihin, joihin suomalaiset mielellään Suomea vertaavat. Lähitulevaisuuden poliittiset ratkaisut osoittavat suuntaa sille, onko Suomi maahanmuutto- ja pakolaispolitiikassaan ennemmin länsi- vai itäeurooppalainen maa. Monen valtion sisällä on toki monenlaisia käsityksiä.
Muuten kuva Suomeen tulleista turvapaikanhakijoista on sentään pikku hiljaa vähän täsmentynyt. Maahanmuuttoviraston sivuilta saa melko lyhyellä viiveellä tietoa turvapaikanhakijoista, kuten monista muistakin muuttoliikkeeseen liittyvistä asioista. Tuoreimmat tiedot, jotka ulottuvat syyskuun loppuun asti, osoittavat, että eurooppalainen pakolaistilanne ei itse asiassa vielä edes yletä kunnolla Suomeen. Ylivoimainen osa maastamme turvapaikkaa hakeneista ovat lähtöisin Irakista, kun taas Syyriasta tai Eritreasta tulleita ei ole juurikaan.
Tämä tekee tulevaisuuden ennustamisen hyvin vaikeaksi. Jos irakilaisten tulo maahan alkaa syystä tai toisesta merkittävästi vähentyä – mistä viime aikoina on näkynyt merkkejä – eikä muiden kansallisuuksien edustajia hakeudu tai pääse Suomeen, niin voimme pian olla suurin piirtein samoissa luvuissa kuin aikaisemminkin. Ennemmin kannattaa kuitenkin varautua siihen, että turvapaikanhakijoiden kansallisuuksien ja taustamaiden kirjo kasvaa, ja sitä kautta määrät voivat pysyä tällä tasolla tai jopa kasvaa entisestään. Tähän suuntaan kehitystä vievät joka tapauksessa Euroopan unionissa jo tehdyt päätökset turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten sijoittamiseksi EU:n jäsenmaihin.
Kansainväliseen muuttoliikkeeseen vaikuttavat monet tekijät. Väestörakenne ja väestökehitys kuuluvat näistä tärkeimpiin, etenkin yhdistettynä taloudellisiin ja sosiaalisiin tulevaisuudennäkymiin. Siksi mainostan tässä yhteydessä vielä Sofia Laineen ja Leena Suurpään tuoretta kirjoitusta Yhteiskuntapolitiikka-lehden blogissa globaalista liikkuvuudesta mittavana nuorisoliikkeenä. Ihmettelyä Suomeen tulevien nuorten miesten suuresta määrästä voi vähentää tietoisuus siitä, että toisaalla maailmassa on hyvin paljon nuoria miehiä ja naisia. Näistä miesten on helpompi lähteä liikkeelle.
pasisaukkonen 