Evästystä Euroopalle

On hankala puhua Euroopan pakolaiskriisistä. Maailmassa on pakolaiskriisi, kun kymmenet miljoonat ihmiset ovat joutuneet lähtemään kotiseudultaan. Tämä murhenäytelmä koskettaa kuitenkin Eurooppaa vain varsin pieneltä osalta. Suurimman vastuun siitä kantavat turvapaikkaa hakevien lähimaat, kuten Turkki, Pakistan, Libanon ja Jordania sekä kotimaan eri alueet, jotka ottavat vastaan maansisäisiä pakolaisia.

Sitä ei kuitenkaan voi kiistää, että Eurooppa on kriisissä. Maanosan ja Euroopan unionin ongelmat johtuvat kuitenkin aivan muista syistä kuin pakolaisten ja siirtolaisten tulosta Eurooppaan: esimerkiksi kansainvälisen finanssikriisin seurauksista, kansalaisten tyytymättömyyden poliittisesta hyväksikäytöstä ja yhteisen Euroopan vetovoiman heikkenemisestä. Myös maailmanlaajuisesti käsillä on konfliktien lisäksi vakavia ongelmia, jotka liittyvät esimerkiksi köyhyyteen ja muuhun eriarvoisuuteen, toimeentulomahdollisuuksien katoamiseen ja ympäristön tilan heikkenemiseen. Kansainvälinen muuttoliike on syytä nähdä yhtenä ratkaisuna näihin ongelmiin ja vaikeuksiin. Lailliselle liikkuvuudelle pitäisi luoda enemmän reittejä, jotta muuttajat eivät joutuisi säälimättömän ja ihmishengistä piittaamattoman järjestäytyneen rikollisuuden armoille. Kansainvälisen suojelun järjestelmä on puolestaan saatettava vastaamaan nykyisiä ja tulevaisuudessa todennäköisesti edelleen kasvavia tarpeita.

Tähän tapaan puhui marraskuun lopussa Lissabonissa Yhdistyneiden kansakuntien tuleva pääsihteeri António Guterres, joka on toiminut pitkään myös YK:n pakolaiskomissaarina pakolaisjärjestö UNHCR:n johdossa. Tilaisuus oli Vision Europe Summit, jonka taustalla on kahdeksan suurta eurooppalaista säätiötä tai think tankia. Verkoston tarkoituksena on rakentaa viestejä Euroopan tulevaisuudesta vuosittain valittavasta teemasta. Vuonna 2015 aiheena oli hyvinvointivaltio ja tänä vuonna puolestaan kansainvälinen muuttoliike ja pakolaiskriisi.

Suomesta verkostoon osallistuu Sitra, joka kokosi suomalaisia asiantuntijoita osallistumaan verkoston julkilausumaa valmisteleviin työryhmiin. Osallistuin itse työryhmään, joka keskittyi kotoutumisen ja kotouttamisen kysymyksiin otsikolla From fragmentation to integration. Vision Europe Summitin julkilausuma (Building Common Ground. Towards Strategic Migration and Refugee Policies in Europe) on vastikään julkaistu verkoston kotisivulla, ja sieltä löytyvät myös työryhmien tuottamat taustapaperit ja politiikkasuositukset. Suomalaista kotouttamispolitiikkaa ja Suomeen kotoutumista koskeva työpaperini (From Fragmentation to Integration: Dealing With Migration Flows in Finland) on julkaistu myös Sitran Memos-sarjassa.

Julkilausuman keskeinen sisältö on tiivistettävissä seuraavasti. Vuoden 2015 tapahtumat haastoivat vakavasti Euroopan unionin toimintakykyä ja asettivat halun hakea yhteiseurooppalaisia ratkaisuja kyseenalaiseksi. Muuttopainetta on odotettavissa jatkossakin, ja nykyinen rauhallisempi vaihe pitäisi hyödyntää kestävien ja tehokkaiden ratkaisujen etsimiseksi globaalilla, eurooppalaisella, kansallisella ja paikallisella tasolla. Tarvitaan yhteistä poliittista tahtoa eteenpäin katsovan eurooppalaisen muuttoliikestrategian rakentamiseksi. Muuttovirtojen hallinta edellyttää järjestelmiä ja mekanismeja, jotka ovat sekä johdonmukaisia että oikeudenmukaisia. Kotouttamistoimenpiteissä on syytä panostaa koulutukseen ja työllistymisen edistämiseen, mutta myös laaja-alaisesta sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta täytyy pitää huolta. Monietnisten ja monikulttuuristen ja maailmalle avoimien yhteiskuntien toimintakyvyn ylläpito vaatii kaikkien toimijoiden mukanaoloa paikalliselta kansalliselle tasolle ja kansalaisyhteiskunnasta valtiovaltaan.

Julkilausuman sävy on rakentava, optimistinenkin, ja se korostaa enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia. Monissa tilaisuuden puheenvuoroissa tuotiin kuitenkin esille myös nykyiseen tilanteeseen liittyviä vaikeuksia sekä synkin värein maalattuja tulevaisuuden näkymiä siitä, miten käy, jos Eurooppa ei onnistu kehittymään olosuhteiden ja haasteiden mittaiseksi toimijaksi. Terävimmin asiat ilmaisi jälleen ehkä Guterres, kun hän esitti huolensa siitä, että muuttoliikkeen kaltaisten globaalien, transnationaalien ilmiöiden hallinta on kansallisissa käsissä aikana, jolloin kansakuntien sisällä on paljon ahdistusta ja epävarmuutta sekä epäluottamusta ylikansallisia toimijoita kohtaan. Tämä tekee työn tällä hetkellä hyvin vaikeaksi. Mutta jos epäonnistumme, itseymmärryksemme taustalla olevat eurooppalaiset humanismin ja valistuksen arvot asetetaan vakavasti kyseenalaisiksi. Joudumme tunnustamaan, että Eurooppa ei kykene elämään omien arvojensa ja ideaaliensa tasolla.

Kaksipäiväisen tilaisuuden puheista ja keskusteluista jäi mieleen vielä erityisesti kaksi asiaa. Yleisellä tasolla läsnäolijat olivat suurimmaksi osaksi varsin yksimielisiä. Mutta kun keskustelu kääntyi konkreettisemmalle tasolle esimerkiksi muuttoliikkeen taloudellisista hyödyistä ja haitoista tai kotouttamisen onnistumisesta tai epäonnistumisesta, pinnalle nousi paitsi erimielisyyttä myös kyvyttömyys ratkaista kiistaa tutkittuun tietoon tai tilastollisiin faktoihin perustuen. Monessa puheenvuorossa huomautettiinkin, että me tiedämme muuttoliikkeestä yhä aivan liian vähän, ja erityisesti tietopohja pakolaisuuden seurauksista ja vaikutuksista on kovin heikko.

Mieltä jäi askarruttamaan myös se, että johtuuko yksimielisyys läsnäolijoiden valikoitumisesta. Eräs syyrialais-libanonilainen osallistuja kritisoikin sitä, ettei puhujien joukossa ollut ihmisiä, joilla oli omaa kokemusta pakolaisuudesta ja kotoutumisen prosesseista. Järjestäjien edustaja puolustautui sanomalla, että jotkin puhujat olivat viime hetkellä joutuneet perumaan osallistumisensa, mutta arvosteluun on silti helppo yhtyä. Euroopan maista löytyy jo runsain mitoin pakolais- ja laajemmin ulkomaalaistaustaisia ihmisiä, joista monet kykenevät tarkastelemaan asioita myös laajemmassa mittakaavassa poliitikkoina, tutkijoina ja yhteiskunnallisina keskustelijoina. Heitä hyödynnetään näissä tilaisuuksissa mielestäni aivan liian vähän.

Lisäksi läsnä eivät olleet ne henkilöt, jotka olisivat olleet jyrkästi eri mieltä monista julkilausuman asiakohdista ja kannanotoista. Se puoli maanosaa oli poissa, joka kokee, että Eurooppaan vyöryy ja virtaa tai jopa tunkeutuu ihmisiä hallitsemattomasti, että kansakuntien on ensi sijassa pidettävä huolta omista intresseistään ja identiteeteistään ja että ylevät arvot joutavatkin väistyä, jos kansallinen itsepuolustus niin vaatii.

Verkoston vuotuisten tavoitteiden kannalta näin ehkä olikin parempi. On kuitenkin selvää, että yhteisen perustan rakentaminen kestäville eurooppalaisille ratkaisuille on mahdollista vain yhdessä keskustelemalla ja tekemällä yhteistyötä myös niiden kanssa, jotka ovat eri mieltä. Julkilausuman tavoitteet toteutuvat, mikäli ne muuntuvat poliittisiksi päätöksiksi ja niiden toimeenpanoksi. Tämän vaiheen edellytys on puolestaan jalkautuminen eri tasoilla faktapohjaiseen ja avoimeen dialogiin eri tavoin ajattelevien kanssa. Tähän pitää tietenkin olla valmiutta myös maahanmuutto- ja pakolaiskriittisellä osapuolella.

P.S. Lue myös Sitran Hannu-Pekka Ikäheimon kolumni aiheesta.

 

 

 

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s