Kuninkaan puhe kansakunnasta

”Mikä on Norja? Kuningas Haraldin vastaus itselleen asettamaansa kysymykseen  alkoi hyvin tavanomaisesti maantieteellisillä, maisemallisilla ja ilmastollisilla kuvauksilla.

Mitään yllättävää ei ollut myöskään siinä toteamuksessa, että kaikista hienoista vuorista ja vuonoista huolimatta Norja muodostuu ennen muuta sen ihmisistä.

Puutarhajuhlaan syyskuun ensimmäisenä kokoontuneet ihmiset saivat kuulla, että he ovat tulleet Norjan eri kolkista useasta ilmansuunnasta.

Sitten tuli jotain uutta ja epätavanomaista, ja tässä maailman ajassa suorasukaisen poliittista.

”Norjalaiset ovat muuttaneet maahan Afganistanista, Pakistanista ja Puolesta, sekä Ruotsista, Somaliasta ja Syyriasta. Omat vanhempani ovat tulleet tänne Tanskasta ja Englannista 110 vuotta sitten.” Ensimmäinen lause alkoi siis sanalla norjalaiset.

Tällä huomiolla myös puheen alun luonnehdinnat vaihtelevista maisemista ja toisistaan jyrkästi poikkeavista vuodenajoista saivat samalla uuden merkityksen. Harald halusi korostaa, että nykyaikainen valtio on ennen muuta monimuotoinen ja jopa rajoja ylittävä.

”Ei ole aina helppo sanoa, mistä me olemme kotoisin tai mikä on kansallisuutemme. Koti on siellä, missä sydämemme on – eikä tuo tunne aina pysy kansallisten rajojen sisällä.”

Puheen jälkiosassa norjalaisiin sisällytettiin jälleen aluksi hieman tavanomaisemmin nuoret ja vanhat, rikkaat ja köyhät, urheilulliset ja sohvaperunat sekä eri ammattien edustajat.

Iäkäs monarkki irtautui kuitenkin jälleen konservatiivisista arvoista vahvoin sanakääntein, joita ei voinut ymmärtää väärin.

”Norjalaiset ovat tyttöjä jotka rakastavat tyttöjä, poikia jotka rakastavat poikia sekä tyttöjä ja poikia jotka rakastavat toisiaan. Norjalaiset uskovat Jumalaan, Allahiin, maailmankaikkeuteen, ja jotkut norjalaiset eivät usko mihinkään.”

Puheensa lopuksi hän korosti, kuinka Norja olet sinä ja Norja olemme me, ja että norjalaisten tulee yhdessä rakentaa maataan edelleen. Keskinäisistä eroistaan huolimatta norjalaiset ovat yksi kansa ja Norja on yksi.

Puhe löytyy kuningashuoneen kotisivulta sekä videoituna että englanninkielisenä käännöksenä, jota olen itse hyödyntänyt.

Hieno puhe, ja todellakin tarpeellinen. Samalla se juuri siksi pistää kysymään, puuttuuko pitkästä listasta erilaisia norjalaisia kuitenkin joku.

Mecklenburg-Vorpommernin aluevaalit Saksassa saivat minut lukemaan niissä äänivyöryn saaneen Alternative für Deutschland -puolueen ohjelmaa. Siinä on pitkä luku otsikolla Kulttuuri, kieli ja identiteetti.

Kulttuuri, ja sen sisällä erityisesti kieli, ovat identiteetin kannalta määräävässä asemassa. Puolue puolustaa myös saksalaista Leitkulturia, joka ammentaa kristinuskosta, renessanssin ja valistuksen tieteellis-humanistisesta perinteestä sekä saksalaisen oikeusvaltion roomalaisista juurista.

Vaikka AfD kunnioittaa uskonnon- ja omantunnonvapautta, islamin uskon ja muslimien kohtelu on ohjelmassa tyly. Islam ei kuulu Saksaan. Sanomattakin on selvää, että maahanmuuttoon yleensä ja pakolaisten tuloon Saksaan erityisesti suhtautudutaan kielteisesti. Vaikea kuvitella, että ohjelmassa olisi kerrottu saksalaisten tulleen maahan er puolilta maailmaa, myös pakolaisina.

Erilaisine variaatioineen tätä uusnationalismia löytyy tämän päivän Euroopasta paljon. Myös Norjasta. Sikäläinen oikeistopopulistinen Edistyspuolue sai viime vaaleissa 16,3 prosentin kannatuksen, ja puolue on nyt myös hallituksessa.

Kuningas Haraldin lista monimuotoisen norjalaisen kansakunnan edustajista jättää huomioimatta ne, jotka ovat hänen kanssaan eri mieltä. Ja sellaisia norjalaisia on paljon.

Hän ja muut puheenkirjoittajat ovat varmasti olleet tietoisia, että puutarhajuhlaan on kokoontunut myös ihmisiä, jotka rajaavat norjalaisen kansakunnan ahtaammin kuin hän.

Minua kiinnostaisi tietää, ovatko he miettineet, pitäisikö tämä seikka myös mainita. Pitäisikö siinä kohdassa, jossa puhutaan maan edelleen rakentamisesta luottamuksen, toveruuden ja anteliaisuuden perustalla, mainita myös ne, jotka ovat kurtistaneet kulmiaan kuulemalleen?

Minusta niin olisi pitänyt tehdä. Silloin hyvä puhe olisi ollut vielä parempi ja kädenojennus kattavampi. Olisiko sinusta?

*******

Toimitin Jussi Pakkasvirran kanssa muutama vuosi sitten teoksen Nationalismit  (WSOY Oppimateriaalit 2005), jossa kansallisuusaatetta tarkasteltiin useista eri näkökulmista. Sen lopussa on erillinen luku nationalismien tulevaisuudesta, jossa ei niin kaukonäköisesti puhutaan vain euronationalismista (Heikki Mikkeli) ja globaalin talouskilpailun nationalismista (Pauli Kettunen). Muutenkin paksuun kirjaan olisi pitänyt näin jälkikäteen ajatellen saada tekstiä myös eurooppalaisesta uusnationalismista, joka toki jo tuolloin oli monissa maissa vahvasti esillä. Joka tapauksessa, teos on nykyään myös sähköisesti avoimesti saatavilla tästä linkistä.

 

 

 

 

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s