Katse kohti kotoutumisen kysymyksiä

Seuraan päivittäin muutaman Länsi- ja Pohjois-Euroopan maan mediaa, etupäässä verkkolehtien välityksellä. Erityisesti viimeksi kuluneen vuoden aikana on ollut hyvä seurata, kuinka paljon ja millä tavalla itseäni kiinnostavista asioista uutisoidaan ja niistä keskustellaan.

Joku muu saisi tehdä kunnollisen määrällisen ja laadullisen analyysin* aiheesta, mutta tällä digitaalisella sormituntumalla sanoisin, että Eurooppaan suuntautuneesta muuttoliikkeestä ja etenkin pakolaisuudesta ei ole missään muualla puhuttu niin paljon kuin Suomessa.

Ovat nämä asiat tietenkin olleet paljon tapetilla myös Ruotsissa, Tanskassa, Saksassa, Belgiassa ja Alankomaissa. Kuitenkin näiden maiden suurissa viestimissä asioista on yleensä puhuttu vain, kun on tapahtunut jotain isompaa ja merkittävämpää. Täällä päin on välissä tuntunut siltä, että niin pientä asiaa ei vastaanottokeskuksessa ja turvapaikkaprosesseissa ole voinut sattua ettei siitä ole voinut juttua tehdä.

Suomessa kokemus kansainvälisestä muuttoliikkeestä on yhä suhteellisen lyhyt, ohut ja alueellisesti epätasainen. Siksi on sinänsä myös hyvä, että maahanmuutosta ja maahanmuuttajista puhutaan, jotta nämä asiat ja ilmiöt tulevat ihmisille tutuiksi. Pääosin suurimmat mediatalot ovat myös nähdäkseni pysyneet varsin asiallisella ja tasapainoisella linjalla. Vaikka toisinaan ei olla millään maltettu jättää käyttämättä tilaisuutta lisätä menekkiä paniikkia levittämällä.

Suuressa julkisuudessa tilaa on rajallisesti, ja siten johonkin asiaan osoitettu laaja huomio vie mahdollisuuksia toisilta teemoilta tulle nähdyksi, kuulluksi ja luetuksi. Tärkeitä yhteiskunnallisia kysymyksiä on tietenkin leegio, mutta itse ajattelen, että turvapaikanhakijoista ja heidän akuuteista kohtalonkysymyksistään puhumisen rinnalla meidän pitäisi Suomessa puhua paljon nykyistä enemmän ja paremmin kotoutumisesta.

Kotoutumisella, kansainvälisemmin integraatiolla, voidaan yleisesti tarkoittaa maahanmuuttajan oman paikkansa löytämistä uudessa asuinmaassaan ja yhteiskunnassa. Kotoutuminen on paljon muutakin kuin kielen oppimista ja työpaikan löytämistä. Ja kotoutuminen on haaste muillekin kuin oleskeluluvan saaneille turvapaikanhakijoille. Itse asiassa siinä on tehtävää myös niin sanotulle kantaväestölle, jonka pitää ymmärtää yhteiskuntansa etninen ja kulttuurinen muutos.

Tällä tavalla, moniulotteisesti ja kaksisuuntaisesti kotoutuminen nähdään myös tuoreessa IMISCOE-verkoston ja Springer Openin julkaisussa Integration Processes and Policies in Europe: Contexts, Levels and Actors (Blanca Garcés-Mascareñas ja Rinus Penninx, toim., 2016). Se on verkosta vapaasti ladattavissa, ja myös sen takia sitä voi hyvin suositella kaikille, jotka ovat kotoutumisen ja kotouttamisen kanssa tekemisissä tai näistä asioista muuten kiinnostuneita. Niille, jotka ovat olleet asioista jo aikaisemmin perillä, kirja tarjoaa mahdollisuuden päivittää tietoja, vaikka vuoden 2015 tapahtumat jäävätkin sen ulkopuolelle. Useimmista aikaisemmista kirjoista poiketen siinä käsitellään myös Keski- ja Itä-Euroopan tilannetta ja Etelä-Eurooppaakin enemmän kuin mitä yleensä on tehty.

Tässä yhteydessä ei ole syytä lähteä kovin seikkaperäisesti esittelemään teoksen sisältöä, koska se on todellakin vaivattomasti saatavilla ja muutenkin helposti lähestyttävissä. Nostan kuitenkin esille kolme asiaa, joita myös itse pidän erityisen tärkeinä tässä tilanteessa.

Kotoutumisessa kyse myös lähtömaasta, sen asenteesta muuttoliikkeseen ja suhtautumisesta maastamuuttajiin. Teoksen keskeinen ajatus on todeta kotoutuminen ei kaksi- vaan kolmisuuntaisena prosessina, jossa myös muuttajien alkuperäisellä kotimaalla on tärkeä rooli. Kirjan toimittajat viittaavat Euroopan unionin vuonna 2011 uudistamaan eurooppalaiseen kotouttamisagendaan (European Agenda for the Integration of Third Country Nationals), jossa lähtömaiden rooli maahanmuuttajien kotoutumisessa tunnistettiin aikaisempaa selvemmin. Lähtömaiden erilaisia suhtautumistapoja käsitellään teoksessa Eva Østergaard-Nielsenin ehkä vielä vähän ylimalkaiseksi jäävässä artikkelissa. Tämän päivän tilannetta ajatellen on kuitenkin kiinnostavaa lukea artikkelin lopusta hänen ajatuksiaan siitä, miten Turkin silloin pääministeri Recep Tayyip Erdoğan oli vuonna 2014 kehottanut Euroopan turkkilaistaustaisia integroitumaan, mutta ei assimiloitumaan. Länsi-Euroopassa silloin esitetyt huolet siitä, kuinka paljon lojaalisuutta Turkin poliittinen johto odottaa ulkomailta asuvilta kansalaisiltaan ja muilta turkkilaisyhteisön jäseniltä, ovat nyt erittäin ajankohtaisia.

Toiseksi kotoutuminen on kokonaisvaltainen asia. Kyse on, kuten kotimainen lainsäädäntömmekin (3§) asian ilmaisee, vuorovaikutuksellisesta suhteesta maahanmuuttajien ja vastaanottavan yhteiskunnan välillä. Tämä vuorovaikutus on edelleen jaettavissa yksilötason, kollektiivisen tason instituutiotason prosesseihin, ja sitä tapahtuu tämän teoksen mukaan a) oikeusjärjestelmän ja politiikan, b) sosiaalisen ja taloudellisen elämän sekä c) kulttuurin ja uskonnon ulottuvuuksilla. Tätä monitahoisuutta ja monitasoisuutta valaiseva kuvio löytyy teoksen sivulta 16. Olisi tärkeätä päästä irti yksiulotteisesta ja yksisuuntaisesta käsityksestä kotoutumisesta, jossa onnistuminen ja epäonnistuminen viime kädessä typistetään työllistymiseen.

Lisäksi kotouttamisen arvioinnissa pitäisi päästä paremmin kiinni siihen, mitä todella pannaan toimeen. Kotouttamisen tutkimuksessa on turhan paljon keskitytty lukemaan lainsäädäntöä sekä erilaisia ohjelmallisia tekstejä siitä, mitä aiotaan tehdä ja vastaavasti liian vähän on analysoitu sitä, mitä todella tapahtuu. Kritisoin tässä myös itseäni. Lainaan teosta suoraan, joskin hieman hyppelehtien (s. 21-22):

”Policy documents may be closer to policy discourse than to policy practice. In this regard, it is fundamental to complement any study of policy frames with a concrete and detailed analysis of actual policy measures. (…) Neither should we overlook how these policy measures are implemented in practice or to what extent and how street-level bureaucrats, practitioners, and professionals adapt them to their own goals and possibly limited resources. (…) When focusing on policy measures, it is also key to examine the budgets allocated in each programme in order to get a concrete picture of what actually is being done. Interestingly, policy frames and policy measures may differ significantly in their goals, the dimensions of integration addressed, target groups, actors involved, and resources available.”

Mielestäni ihan oikein teoksessa myös korostetaan sitä, että kotoutuminen (ja kotouttaminen) ovat viime kädessä paikallisia asioita. Sen vuoksi olisi entistä tärkeämpää saada tietoa sekä kotouttavista toimenpiteistä että kotoutumisen prosesseista paikallistasolta, etenkin suurimmista kaupungeista, joissa nämä ilmiöt ovat myös suurimpia ja koko yhteiskunnan kehityksen kannalta merkityksellisimpiä. Tietoisuus tästä on selvästi kasvanut viime vuosina, mutta empiirisen tutkimuksen alueella olemme vielä aivan alkuvaiheessa. Erittäin tärkeätä olisi päästä vertailemaan kehitystä eri paikkakunnilla, kansallisesti ja kansainvälisesti.

Teoksessa viitataan myös ainakin minulle uuteen kansainvälistä muuttoliikettä koskevaa tietoa visualisoivaa sivustoon: www.global-migration.info. Sillä on kiva leikkiä ja oppia uutta mobiilin maailman liikkeistä. Missä on Suomi?

 

 

* Suomen Lontoon Instituutti ja Suomen Benelux-instituutti julkaisivat keväällä 2016 selvityksen, jossa tarkasteltiin tammikuun 2016 osalta, kuinka eurooppalaiset sanomalehdet käsittelivät niin sanottua pakolaiskriisiä. Selvityksen kohteina olivat Helsingin Sanomat ja Aamulehti Suomesta, The Guardian ja The Times Iso-Britanniasta sekä Le Soir ja De Morgen Belgiasta.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s