Mistä on pienet multikulturalismit tehty?

Vastaan tällä viestillä saamiini kommentteihin ja vien samalla vähän eteenpäin pohdintaa siitä, mistä multikulturalismissa on mielestäni kysymys ja miten siitä voidaan saada tietoa. Suosittelen yhä lämpimästi tutustumista sekä Queensin yliopistossa Kanadassa ylläpidettävään Multiculturalism Policy Indexiin, joka on nähdäkseni systemaattisin yritys vertailla eri maita ja näiden kehitystä tästä näkökulmasta, sekä kirjaani Erilaisuuksien Suomi, jonka kuudenteen lukuun sisältynee toistaiseksi kattavin analyysi suomalaisen vähemmistö- ja kotouttamispolitiikan kulttuurisesta ulottuvuudesta.

Aikaisemmin määrittelin, että multikulturalismissa, tuossa monikulttuurisuuden politiikassa, yhteiskunnan etniseen ja kulttuuriseen monimuotoisuuteen suhtaudutaan valtiojohdon taholta myönteisesti, etnisiä ja kulttuurisia ryhmiä tuetaan julkisin varoin ja vähemmistöihin kuulumisesta johtuvaa eriarvoisuutta pyritään poistamaan.

Multikulturalismi kytkeytyy käytännössä yhteiskunnan tosiasialliseen olevaan monikulttuurisuuteen, joka voi saada lukuisia ilmenemismuotoja. Yksi huomionarvoinen asia onkin, liittyvätkö poliittiset ja hallinnolliset linjaukset ja toimet perinteiseen monimuotoisuuteen vai maahanmuuton seurauksena syntyneeseen uuteen monikulttuurisuuteen. Multiculturalism Policy Index tarkasteleekin tilannetta ja kehitystä kolmella eri alueella: politiikkaa suhteessa alkuperäiskansoihin, kansallisiin vähemmistöihin ja maahanmuuttajavähemmistöihin. Kuten tuloksista näkyy, erot voivat olla hyvin suuria, esimerkiksi Tanskassa.

Monikulttuurisuus ymmärrettynä etnisenä ja kulttuurisena monimuotoisuutena pitää sisällään ajatuksen, että yhteiskunnassa puhutaan eri kieliä, harjoitetaan eri uskontoja, ylläpidetään eri tapoja ja traditioita sekä uskotaan erilaisiin käsityksiin hyvästä elämästä. Lisäksi ihmisillä on erilaisia etnisiä taustoja ja identiteettejä. Usein olisikin parempi puhua erikseen esimerkiksi monikielisyydestä, moniuskontoisuudesta, monietnisyydestä, moniarvoisuudesta ja muusta monikulttuurisuudesta. Tämä tarkoittaa puolestaan sitä, että multikulturalismin käytäntö hajaantuu kielipolitiikkaan, uskontopolitiikkaan, kulttuuripolitiikkaan rasismin ja etnisen syrjinnän vastaiseen politiikkaan ja niin edelleen. Kokonaiskuvan laatiminen vaatii paljon työtä.

Julkisen vallan esimerkiksi perustuslaissa tai muussa lainsäädännössä sekä valtiovaltaa edustavien poliitikkojen puheissa ja kirjoituksissa ilmaisema yhteiskunnan monikulttuurisuuden tunnustaminen ja hyväksyntä on tärkeä symbolinen ele. Kulttuuristen oikeuksien toteutumisessa on kuitenkin olennaista, millä tavalla muu lainsäädäntö täsmentää multikulturalistisia tavoitteita ja ideaaleja ja millä tavalla ja minkälaisten resurssien tukemana näitä lakeja pannaan käytäntöön. Multikulturalismin käytännön toteutusta on tutkittu aivan liian vähän, myös Suomessa.

Multikulturalismia ja sen toteutumista arvioidaan julkisessa keskustelussa usein myös ikään kuin jotain täydellistä ideaalitilaa vasten. Tällainen arviointi ei kuitenkaan johda paljon mihinkään, koska edellä mainituista syistä meidän on vaikea määrittää täsmällisesti sitä ideaalitilaa ja koska käytännössä missään yhteiskunnassa kaikilla etnisillä ja kulttuurisilla ryhmillä ja niihin kuuluvilla yksilöillä ei voi olla kaikkia kulttuurisia oikeuksia sekä julkista tukea näiden oikeuksien toteutumiseen. Mielekkäämpi asetelma saadaan, kun tarkastellaan tietyn yhteiskunnan kehitystä ajassa näiden kysymysten suhteen sekä verrataan sitä muihin maihin. Näin toimii myös Multiculturalism Policy Index.

Tältä pohjalta tarkasteltuna, olemassa olevan tiedon varassa, on mielestäni yhä niin, että Suomi on multikulturalistinen valtio. Kun Suomea vertaa muihin länsimaihin, niin tässä maassa sekä yleisten poliittisten ja oikeudellisten linjausten osalta että näiden linjausten käytännön toteutuksen osalta niin kansallisiksi vähemmistöiksi luokiteltavien yhteisöjen ja ryhmien kuin Suomeen muuttavien ihmisten ja heidän jälkeläistensä kulttuuriset oikeudet toteutuvat paremmin kuin useimmissa muissa maissa. Ruotsin kielen ja ortodoksien osalta tällä multikulturalismilla on aika pitkä historia, muiden ns. kansallisten vähemmistöjen osalta selvästi lyhyempi. Laajan maahanmuuton historia on esimerkiksi Ruotsiin verrattuna lyhyt, mutta kotouttamispolitiikan perusajatus on koko ajan ollut taustaltaan multikulturalistinen.

Kristiina Markkasen huomio siitä, että Suomessa ei kuitenkaan ole käyty ”suurta poliittista keskustelua, jossa multikulturalismi olisi omaksuttu Suomen tieksi” on tavallaan täysin oikea. En kuitenkaan tiedä, onko sellaista keskustelua itse asiassa koskaan käyty missään muualla kuin Kanadassa 1970- ja 1980-luvulla (tarkkaan ottaen en tiedä myöskään sitä, kuinka ”suurta” keskustelu tuolloin oli). Useimmissa tuntemissani maissa, joissa multikulturalismia esiintyy tai on esiintynyt, lainsäädäntöä on uudistettu ja toimiin on ryhdytty ennemmin asteittain ja vailla laajaa poliittista julkisuutta. Tosin samalla on huomattava, että 1990-luvun perusoikeusuudistukseen sisältyvä perustuslain 17 §:n muutos ja vuoden 1999 kotouttamislain säätäminen ovat olleet prosesseja, joissa tämä keskustelu on ollut täysin mahdollista.

Ylipäätään on hyvä pitää mielessä, että multikulturalismia tässä esitetyssä merkityksessä ei ole harjoitettu kuin muutamissa länsimaissa. Yhä vielä minua mietityttää, mitä Angela Merkel oikein tarkoitti väittäessään, että ”Multikulti” on täysin epäonnistunut. Miten jokin politiikka, jota ei ole koskaan harjoitettu, voi olla epäonnistunut? Vai vastustiko Merkel monikulttuurisuutta sinänsä niin kuin Immosen epäiltiin tehneen? Ei kai sentään. Muistettakoon kuitenkin sekin, että vasta vuosituhannen vaihteessa Saksassa ylipäätään tunnustettiin, että ajatus niin sanottujen vierastyöläisten muuttamisesta takaisin kotimaihinsa on epärealistinen. Tässä vaiheessa oltiin paikoin jo kolmannessa sukupolvessa menossa. Todellisuuden hyväksymisessä Saksa epäonnistui vuosikymmenten ajan.

Niissäkin maissa, joissa monikulttuurisuuden politiikkaa on harjoitettu, juhlapuheissa ilmenevän monikulttuurisuuden juhlinnan ja rikkaudeksi julistamisen sekä käytännön toteutuksen välillä ilmenee kuilu. Kun kirjoitin kirjaani Erilaisuuksien Suomi, jäin miettimään, kummassa maassa tuo kuilu on leveämpi ja syvempi, Suomessa vai Ruotsissa. Tässä olisi jollekulle vertailevan tutkimuksen paikka, mutta tällä hetkellä olen sitä mieltä, että Ruotsissa asiat ovat vielä enemmän puheen ja lupausten tasolla kuin Suomessa. Ja nimimerkki ”Taxman” on täysin oikeassa, että suhteessa kansallisiin vähemmistöihin Ruotsi oli pitkään Suomeen verrattuna takapajula. Nyt tilanne voi olla toisin, mutta pitäisi tietää enemmän siitä, miten laki kansallisista vähemmistöistä todellisuudessa toimii.

Nimimerkki ”Open” huomio siitä, että eri kieliä puhuvien oppilaiden oikeus oman äidinkielen opetukseen ei perustu ajatukseen siitä, että kielet ja kulttuurit sinänsä olisivat itseisarvo, vaan välineellisiin pyrkimyksiin, on niin ikään tärkeä. Tosi kyllä tuo perustuslain 17. pykälän muotoilu, ja esimerkiksi nykyisen hallituksen ohjelman vakuutus (”Suomi on avoin ja kansainvälinen, kieliltään ja kulttuuriltaan rikas maa”), heijastavat nähdäkseni tiettyä suhtautumista kulttuuriseen monimuotoisuuteen itseisarvona, sinällään merkityksellisenä.

Kun pitää tehdä täsmällisempää politiikkaa ja suunnata julkisia varoja erilaisiin kohteisiin, itseisarvo ei yleensä kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan täsmällisempiä perusteluja. Kun suomalaista kotouttamispolitiikkaa luotiin, maahanmuuttajien mahdollisuutta ylläpitää äidinkieltään ja vaalia alkuperäistä kulttuuriaan pidettiin hyvänä sekä suomalaisen yhteiskunnan että maahanmuuttajan oman edun kannalta. Perustelu on selvästi ennemmin instrumentalistinen kuin kielten ja kulttuurin itseisarvoa korostava. Mutta jälleen kysymys kuuluu: löytyykö jostain maa, jossa näin ei olisi eli jossa kulttuureja (useita) tuettaisiin (julkisin varoin laajamittaisesti) vain kulttuurien itsensä vuoksi?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s